SUOMI -- Manlio Dinucci -- «SODANKÄYNNIN TAITO» -- Kreikka – sotilastukikohtien loppuunmyynti Yhdysvalloille

 

 «SODANKÄYNNIN TAITO»

 Kreikka – sotilastukikohtien loppuunmyynti Yhdysvalloille 

Manlio Dinucci

DEUTSCH CASTELLANO ENGLISH FRANÇAIS ITALIANO NEDERLANDS

NORSK PORTUGUÊS ROMÎNA TÜRKÇE

Kreikan parlamentti vahvisti sopimuksen, joka antaa Yhdysvalloille oikeuden käyttää kaikkia kreikkalaisia sotilastukikohtia. Yhdysvaltain sotavoimat eivät tule käyttämään niitä ainoastaan aseiden varastointiin, tarvikkeisiin ja harjoitusalueina vaan myös «hätätoimenpiteitä» varten, mikä todellisuudessa tarkoittaa hyökkäysoperaatioita.

Erityisen tärkeä on Larissan tukikohta, johon Yhdysvaltain ilmavoimat jo on varastoinut MQ-9 Reaper -drooneja, sekä Stefanovikion tukikohta, johon Yhdysvaltain armeija jo on sijoittanut Apache- já Black Hawk -helikoptereita.

Kreikan puolustusministeri Nikolaos Panayotopoulos kuvaili sopimusta «kansallisen edun mukaiseksi koska se lisää Kreikan merkitystä Yhdysvaltain suunnittelun suhteen». Merkitystä, joka Kreikalla on ollut jo kauan – meidän on vain muistettava everstien tekemä verinen vallankaappaus, joka järjestettiin 1967 CIA:n johtaman Stay Behind – operaation yhteydessä [1],  ja  sitä Italiassa seurannut verilöylyjen sarja, joka alkoi Piazza Fontanan hyökkäyksestä 1969 [2].

SUOMI -- Manlio Dinucci -- Iranin lisäksi myös Kiina Yhdysvaltain kohteena

  Iranin lisäksi myös Kiina Yhdysvaltain kohteena 

 Manlio Dinucci

ENGLISH CASTELLANO FRANÇAIS  ITALIANO NEDERLANDS
  POLSKI PORTUGUÊS ROMÎNA SUOMI РУССКИЙ

Presidentti Donald Trumpin valtuuttama iranilaisen kenraali Qassem Suleimanin murha on johtanut ketjureaktioon, joka on leviämässä Lähi-Itääkin laajemmalle. Tämä oli päätöksen tekijän tarkoituskin. Suleiman oli jo kauan ollut Yhdysvaltain tähtäimessä, mutta presidentit Bush ja Obama eivät koskaan antaneet lupaa salamurhaan. Miksi Trump teki tämän päätöksen? Siihen on useita syitä, esimerkiksi hänen henkilökohtainen halunsa peitellä puutteitaan esiintymällä kiihkeänä puolustajana Yhdysvalloille, jota uhkaa vaarallinen vihollinen. Perussyytä Suleimanin murhalle, josta Varjohallitus teki päätöksen ennen asian viemistä Valkoiseen taloon, täytyy etsiä tekijästä, josta on tullut tärkeä Yhdysvaltain etujen kannalta aivan viime vuosina – Kiinan kasvavasta taloudellisesta läsnäolosta Iranissa. 

Iranilla on tärkeä rooli Pekingin vuonna 2013 käynnistämässä Uudessa Silkkitiessä, joka tällä hetkellä on hyvällä alulla – siihen kuuluu Kiinan ja Euroopan välinen tie- ja rautatieverkosto, joka kulkee Keski-Aasian, Lähi-Idän ja Venäjän läpi, ja siihen yhdistyy Intian valtameren, Punaisen meren ja Välimeren kautta kulkeva merireitti. Suunnitelmiin kuuluu yli 1000 miljardin dollarin investoinnit kaikkiin tie-, rautatie- ja meri-infrastruktuureihin yli 60 maassa. Tämän puitteissa Kiina on investoimassa suunnilleen 400 miljardia dollaria – 280 öljy-, kaasu- ja petrokemian teollisuuteen ja 120 miljardia liikenteen infrastruktuureihin, joihin kuuluvat öljy- ja kaasuputket. Suunnitelman mukaan nämä sijoitukset on tarkoitus uusia viiden vuoden hyödyntämisen  jälkeen.

Energia-alueella Kiinan kansallinen Petroleum Corporation, julkisessa omistuksessa oleva yritys, sai Iranin hallitukselta sopimuksen merellä tapahtuvan porauksen kehittämiseen Persianlahden South Pars/North Dome -kentällä, jossa on maailman suurin maakaasuvaranto. Tämän lisäksi Iran on mukana kehittämässä öljykenttien tuotantoa Länsi-Karounissa toisen kiinalaisen yhtiön, (75% valtion omistaman) Sinopecin kanssa. Päästäkseen yli Yhdysvaltain kauppasaarrosta Kiina lisää iranilaisen öljyn tuontia. Vielä vakavampaa Yhdysvalloille on se, että nämä Kiinan ja Iranin väliset kauppa- ja muut sopimukset lisäävät Kiinan renminbin (yan) ja muiden valuuttojen käyttöä, mikä aiheuttaa dollarin käytön vähenemistä.

Liikennealalla Kiina on allekirjoittanut sopimuksen Iranin rautateiden 900 kilometrin  sähköistämisestä hankkeen puitteissa, jossa suunnitellaan koko rautatieverkon sähköistämistä vuoteen 2025 mennessä, ja todennäköisesti se sopii myös nopeasta, yli 400 kilometrin rautatiestä. Iranin rautatiet yhdistyvät 2300 kilometrin linjaan, joka yhdistää jo Kiinan ja Iranin, mikä vähentää tavarankuljetusajan 15 päivään meriteitse tapahtuvasta 45 päivästä. Suuren luoteis-Iranissa sijaitsevan teollisuuskaupungin Tabrizin kautta – mistä lähtee 2500 kilometrin kaasuputki Ankaraan, Turkkiin – Uuden Silkkitien liikenneinfrastruktuurit voitaisiin näin yhdistää Eurooppaan.

Kiinan ja Iranin väliset sopimukset eivät tähtää mihinkään sotilaalliseen, mutta iranilaislähteen mukaan alueiden valvomiseen suunnitellaan otettavaksi työhön noin 5000 kiinalaista vartijaa, jotka rakennusyhtiöt palkkaisivat turvallisuuspalveluihin. Merkittävää on myös se, että ensimmäinen Iranin, Kiinan ja Venäjän merivoimien harjoitus on tapahtuva joulukuun lopulla Omanin lahdella ja Intian valtamerellä.

Nämä tosiseikat huomioonottaen ei ole vaikeaa nähdä, miksi Washingtonissa päätettiin Suleimanin murhasta – tarkoituksena oli provosoida Teheran tekemään sotilaallinen vastaisku otteen kiristämiseksi Iranista ja jotta voitaisiin oikeuttaa hyökkäys, ja myös  vaikeutettaisiin kiinalaista Uusi Silkkitie -projektia, jonka vastustamiseen Yhdysvalloilla ei ole keinoa talouspuolella. Suleimanin murhan aikaansaama ketjureaktio vaikuttaa myös Kiinaan ja Venäjään, ja luo yhä vaarallisemmaksi kehittyvän tilanteen.

il manifesto, 9. tammikuuta 2020

Kääntäjä: Tuula

http://www.natoexit.it/en/home-en/

http://www.natoexit.it/

DECLARATION OF FLORENCE

FOR AN INTERNATIONAL FRONT NATO EXIT
DANSK DEUTSCH ENGLISH ESPAÑOL  FRANÇAIS ITALIANO  NEDERLANDS
PORTUGUÊS ROMÎNA SLOVENSKÝ SVENSKA TÜRKÇE РУССКИЙ

Manlio Dinucci

Geographer and geopolitical scientist. His latest books are Laboratorio di geografia, Zanichelli 2014 ; Diario di viaggio, Zanichelli 2017 ; L’arte della guerra / Annali della strategia Usa/Nato 1990-2016, Zambon 2016, Guerra Nucleare. Il Giorno Prima 2017; Diario di guerra Asterios Editores 2018, Premio internazionale per l'analisi geostrategica assegnato il 7 giugno 2019 dal Club dei giornalisti del Messico, A.C.

SUOMI -- Manlio Dinucci -- Yhdysvaltain strategia ja kaasuputkisodan kustannukset meille

 Yhdysvaltain strategia ja kaasuputkisodan kustannukset meille 

 Manlio Dinucci

DEUTSCH  CASTELLANO ENGLISH  FRANÇAIS ITALIANO  

NEDERLANDS NORSK PORTUGUÊS ROMÎNA SUOMI  TÜRKÇE

Huolimatta meneillään olevasta, mutkikkaasta presidentti Trumpin virkasyytöstä koskevasta taistelusta republikaanit ja demokraatit laskivat senaatissa aseensa äänestääkseen lähes yksimielisesti ankarien sanktioiden määräämisestä North Stream 2:n rakennukseen osallistuville yhtiöille, putken joka kaksinkertaistaisi venäläisen kaasun kuljetuksen Saksaan Itämeren yli. Pääasialliset uhrit olivat eurooppalaiset yhtiöt, jotka olivat auttaneet rahoittamaan 11 miljardin dollarin hankkeen venäläisen Gazprom-yhtiön kanssa. Siinä ovat mukana myös itävaltalainen Omy-yhtiö, englantilais-hollantilainen Royal Dutch Shell, ranskalainen Engie, saksalaiset Uniper ja Wintershall, italialainen Saipem ja sveitsiläinen Allseas.

Yhdysvallat varoittaa North Streamin kaksinkertaistamisen lisäävän Euroopan riippuvuutta Venäjän kaasusta. Se on ennen kaikkea huolissaan siitä, että Itämeren putki kulkee Venäjän, Suomen, Ruotsin ja Saksan merialueiden kautta, välttäen siten Visegrad-ryhmän maat (Tsekki, Slovakia, Puola ja Unkari), Baltian maat ja Ukrainan. Toisin sanoen Euroopan maat, joilla on läheisimmät suhteet Washingtoniin Naton kautta (ja näihin meidän on pakko lisätä Italia).

Tästä om todisteena se, että North Stream 2 -sanktiot sisältyvät National Defense Authorization Act  -säädökseen, joka tilikautena 2020 myöntää Pentagonille jättimäiset 738 miljardia dollaria uusiin sotiin ja aseisiin (myös avaruusaseisiin), ja kun tähän lisätään muut hallinnolliset menot, ne nostavat Yhdysvaltain armeijan menot noin 1000 miljardiin dollariin. North Stream 2:een kohdistetut taloudelliset sanktiot ovat osa poliittis-sotilaallista Venäjän vastaisuuden lisääntymistä.

Tätä vahvistaa myös se, että Yhdysvaltain kongressi ei ole asettanut sanktioita ainoastaan North Stream 2:lle vaan myös Turk-Streamille, joka valmistuessaan tuo Venäjältä kaasua Mustanmeren yli Itä-Traakiaan, pieneen eurooppalaiseen osaan Turkkia. Sieltä Venäjän kaasua toimitettaisiin Bulgariaan, Serbiaan ja muihin Euroopan maihin. Tämä on Venäjän vastaisku Yhdysvaltain menettelylle, joka onnistui pysäyttämään South Stream -putken vuonna 2014. South Streamin oli tarkoitus yhdistää Venäjä Italiaan Mustanmeren kautta ja maateitse Tarvisioon (Udineen). Silloin Italiasta olisi tullut EU:ssa vaihtoehtoinen kaasuntoimituspaikka, mistä koituisi merkittäviä taloudellisia etuja. Obaman hallinto onnistui romuttamaan projektin yhteistoiminnassa Euroopan Unionin kanssa.

Saipem-yhtiö (Italian Eni Group), johon taas kerran vaikuttivat Yhdysvaltain sanktiot North Stream 2:a vastaan, kärsi vakavasti South Streamin pysäyttämisestä – 2014 se menetti 2,4 miljardin euron arvoiset sopimukset, joihin olisi lisätty muita sopimuksia mikäli projekti olisi jatkunut. Mutta tuolloin kukaan Italiassa tai EU:ssa ei protestoinut Yhdysvaltain järjestämää projektin hautaamista vastaan. Nyt ovat kyseessä Saksan intressit, ja Saksassa ja EU:ssa kuullaan kriittisiä ääniä Yhdysvaltain North Stream 2 -sanktioista.

Mitään ei mainita siitä tosiasiasta, että Euroopan Unioni on tehnyt sopimuksen tuoda Yhdysvalloista  nesteytettyä maakaasua (LNG), jota eristetään bitumisesta liuskeesta tuhoavalla tekniikalla hyötysuunnassa (murtamalla). Vahingoittakseen Venäjää Yhdysvallat pyrkii vähentämään sen kaasunvientiä EU:hun, pakottaen eurooppalaiset kuluttajat maksamaan laskun. Sen jälkeen kun presidentti Donald Trump ja Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker heinäkuussa 2018 allekirjoittivat yhteisen lausunnon, the Joint Statement of 25 July: European Union imports of U.S. Liquefied Natural Gas (LNG), EU on kaksinkertaistanut LGN-tuonnin Yhdysvalloista, aloittaen yhteisistä 656 miljoonan euron 

http://www.natoexit.it/en/home-en/

http://www.natoexit.it/

DECLARATION OF FLORENCE

FOR AN INTERNATIONAL FRONT NATO EXIT
DANSK DEUTSCH ENGLISH ESPAÑOL  FRANÇAIS ITALIANO  NEDERLANDS
PORTUGUÊS ROMÎNA SLOVENSKÝ SVENSKA TÜRKÇE РУССКИЙ

Manlio Dinucci

Geographer and geopolitical scientist. His latest books are Laboratorio di geografia, Zanichelli 2014 ; Diario di viaggio, Zanichelli 2017 ; L’arte della guerra / Annali della strategia Usa/Nato 1990-2016, Zambon 2016, Guerra Nucleare. Il Giorno Prima 2017; Diario di guerra Asterios Editores 2018, Premio internazionale per l'analisi geostrategica assegnato il 7 giugno 2019 dal Club dei giornalisti del Messico, A.C.

SUOMI -- Manlio Dinucci -- « SODANKÄYNNIN TAITO » -- EU-maiden farssimaiset suhteet Venäjään

« SODANKÄYNNIN TAITO » --

EU-maiden farssimaiset suhteet Venäjään

 Manlio Dinucci

  ENGLISH FRANÇAIS  ITALIANO  PORTUGUÊS ROMÎNA NEDERLANDS

Italian ja Venäjän suhteet ovat “erinomaiset”: näin pääminister Giuseppe Conte vakuutti ottaessaan vastaan presidentti Vladimir Putinin Roomassa. Viesti oli tarkoitettu rauhoitteeksi, jopa unilääkkeeksi, julkiselle mielipiteelle. Periaatteessa kokous rajoittui taloussuhteiden käsittelyyn.

Venäjä, jossa on 500 italialaista yhtiötä, on Italialle viidenneksi suurin vientimaa Euroopan ulkopuolella, ja se toimittaa Italialle 35% sen tarvitsemasta maakaasusta. Tämän vaihdon arvo – Putinin mukaan – oli 27 miljardia dollaria vuonna 2018, mutta 2013 se oli 54 miljardia. Tämä merkitsee summan puolittuneen syystä, jota Conté kutsuu “Venäjän ja EU:n suhteiden huononemiseksi, mikä johti Euroopan sanktioihin” (jotka todellisuudessa päätetään Washingtonissa).

Tästä huolimatta maiden välillä on “vahvat suhteet kaikilla tasoilla”. Rauhoittava sävy, joka muistuttaa Conte vierailusta Moskovassa 2018 ja pääministeri Matteo Renzin matkasta Pietariin 2016, jolloin hän vakuutti, että fraasi 'kylmä sota' on jäänyt historiaan ja poistunut todellisuudesta”. Joten farssi jatkuu.

Venäjän suhteista puhuttaessa Conte (kuten Renzi 2016) esittäytyy vain EU-maan hallituksen johtajana, vaieten Italian NATO-jäsenyydestä “etuoikeutettuna liittolaisena” pitämänsä Yhdysvaltain komennossa. Niinpä Italian ja Venäjän neuvotteluissa on paikka varattuna vakiovieraalle, “etuoikeutetulle liittolaiselle”, jonka vanavedessä Italia seuraa.

Conte hallitus vakuuttaa suhteidensa Venäjään olevan “erinomaiset” siitä huolimatta, että viikkoa aikaisemmin Naton päämajassa oli taas kerran syyttänyt Putinia INF-sopimuksen rikkomisesta (Washingtonin esittämien “todisteiden” perusteella), siten ryhtyen tukemaan Yhdysvaltain päätöstä haudata sopimus voidakseen sijoittaa Eurooppaan uusia Venäjään suunnattuja keskipitkän matkan ydinohjuksia.

Heinäkuun 3., Putinin italianmatkan aattona Moskova julkaisi Putinin allekirjoittaman lain Venäjän eroamiseksi INF-sopimuksesta, ennalta tehtynä toimena siltä varalta, että Yhdysvallat päättää lopullisesti luopua sopimuksesta 2. elokuuta.

Ø  Putin myös varoitti, että mikäli Yhdysvallat sijoittaa uusia ydinaseita Euroopan maihin lähelle Venäjää niin Venäjä suuntaa ohjuksensa alueille, joille nämä aseet on sijoitettu.

Ø  Tämä varoitus vaikuttaa siis myös Italiaan, joka tällä hetkellä valmistautuu ottamaan vuodesta 2020 alkaen vastaan uusia B61-12 -pommeja, jotka ovat myös Italian ilmavoimien käytettävissä – Yhdysvaltain komennon alla.

Ø  Viikkoa ennen näiden “erinomaisten” venäjänsuhteiden julistamista Contén hallitus vahvisti italian osallistumisen Nato-joukkoihin – Yhdysvaltain komennossa – vahvuutena 30 sotalaivaa, 30 pataljoonaa ja 30 lentolaivuetta, jotka voidaan saada valmiuteen 30 päivässä Venäjää vastaan vuodesta 2020 alkaen. Venäjän vastaisessa toiminnassa pysytellen italialaiset laivat osallistuvat Naton sotaharjoituksiin sukellusveneillä.

Ø  Mekanisoidut italialaiset sotavoimat ovat osa Naton tasteluosastoa Latviassa, ja kaksi viikkoa sitten Ariete Armoured Brigade harjoitteli Puolassa. Italian hävittäjiä – Eurofighter Typhoons – on sijoitettu Romaniaan ja Latviaan.

Kaikki tämä vahvistaa sen, että Italian ulko- ja sotapolitiikkaa ei päätetä Roomassa vaan Washingtonissa, aivan nykyisen “itsenäiseksi” määritellyn hallituksen nenän edessä.

Suhteet Venäjään, samoin kuin Kiinaan, perustuvat juoksuhiekkaan, Italian riippuvuuteen Washingtonin tekemistä strategisista päätöksistä. Voimme vain muistaa, miten vuonna 2014, Washingtonin määräyksellä, venäläis-italialainen South Stream -kaasuputki sabotoitiin ja siitä seurasi miljardien eurojen tappio italialaiselle yhtiöille. Italian hallitukseen vaietessa täysin yksimielisesti.

Manlio Dinucci

il manifesto, 10. heinäkuuta 2019

Käännös: Tuula

«DICHIARAZIONE DI FIRENZE»

Per la creazione di un fronte internazionale NATO EXIT in tutti i paesi europei della NATO

DANSK DEUTSCH ENGLISH ESPAÑOL  FRANÇAIS ITALIANO  NEDERLANDS
PORTUGUÊS ROMÎNA SLOVENSKÝ SVENSKA TÜRKÇE РУССКИЙ СРПСКИ  

Manlio Dinucci

Geographer and geopolitical scientist. His latest books are Laboratorio di geografia, Zanichelli 2014 ; Diario di viaggio, Zanichelli 2017 ; L’arte della guerra / Annali della strategia Usa/Nato 1990-2016, Zambon 2016, Guerra Nucleare. Il Giorno Prima 2017; Diario di guerra Asterios Editores 2018; Premio internazionale per l'analisi geostrategicaassegnato il 7 giugno 2019 dal Club dei giornalisti del Messico, A.C.

SUOMI -- Manlio Dinucci --« SODANKÄYNNIN TAITO » Keitä ovat Persianlahden öljytankkerien tuhopolttajat?

« SODANKÄYNNIN TAITO »

 Keitä ovat Persianlahden öljytankkerien tuhopolttajat?

 Manlio Dinucci

DANSK  ENGLISH ESPAÑOL FRANÇAIS  ITALIANO  

NEDERLANDS PORTUGUÊS TÜRKÇE 

Yhdysvaltain kasvattaessa uutta jännitettä Lähi-Idässä väittämällä Iranin hyökänneen Omanin lahden öljytankkereihin, Italian varapääministeri Matteo Salvini tapasi yhden Washingtonin strategian arkkitehdeistä, ulkoministeri Mike Pompeon, ja vakuutti hänelle, että “Italia haluaa takaisin asemansa suurimman läntisen demokratian tärkeimpänä kumppanina Euroopan mantereella”. Täten hän on liittänyt Italian Washingtonin aloittamaan operaatioon.

“SODANKÄYNNIN TAITO”

Venäjä-Kiina: huippukokous, josta media vaikeni

Manlio Dinucci

DANSK DEUTSCH ENGLISH ESPAÑOL FRANÇAIS  ITALIANO NEDERLANDS 
NORSK PORTUGUÊS   SUOMI  TÜRKÇE РУССКИЙ

VOLTAIRE NETWORK | ROOMA(ITALIA) | 12. KESÄKUUTA 2019

Kesäkuun 5. media kohdisti huomionsa presidentti Trumpiin ja Euroopan Nato-johtajiin, jotka luonnollisesti juhlivat D-Day:n vuosipäivän kunniaksi Portsmouthissa “rauhaa, vapautta ja demokratiaa Euroopassa”, vannoen “puolustavansa niitä milloin tahansa ne olisivat uhattuina”. Viittaus Venäjään on selvä.

Tärkeimmät tiedotusvälineet joko ohittivat tai melko sarkastisesti siirsivät vähemmän tärkeisiin uutisiin kokouksen, joka tapahtui samana päivänä Moskovassa Venäjän ja Kiinan presidenttien kesken. Vladimir Putin ja Xi Jinping, jotka 30. kokouksessaan kuuden vuoden aikana jättivät retoriset konseptit ja kiinnittivät huomionsaa useisiin tosiseikkoihin.

Näiden kahden maan välinen kaupankäynti, joka viime vuonna ylitti 100 miljardia dollaria, laajeni nyt noin 30 uudella kiinalaisella projektilla, erityisesti energiasektorilla yhteensä 22 miljardilla dollarilla.

Venäjästä on tullut suurin öljyn viejä Kiinaan, ja se valmistautuu tekemään samoin maakaasun osalta: idän suurin kaasuputki avautuu joulukuussa, ja sitä seuraa toinen Siperiasta, ja lisäksi kaksi valtavaa aluetta nesteytetyn maakaasun vientiä varten.

Yhdysvaltain suunnitelma Venäjän eristämiseksi sanktioilla, myös EU:n käyttämä keino, yhdistettynä Venäjän energiantuonnin loppumiseen Euroopassa, käy näin hyödyttömäksi.

Venäjän ja Kiinan yhteistyö ei tule rajoittumaan energiasektoriin. Yhteisiä projekteja on aloitettu avaruuslento- ja muilla korkean teknologian alueilla. Maiden välisiä reittejä (rautatie-, maantie-, joki- ja meritie-) kehitetään voimakkaasti. Kulttuurivaihto ja turismi lisääntyvät nopeasti.

Tämä on laajamittaista yhteistyötä, jonka strategista visiota osoittavat kokouksen lopuksi tiedotetut kaksi päätöstä:

Ø  Hallitusten välisen sopimuksen allekirjoittaminen, jolla lisätään  kansallisten valuuttojen käyttöä (ruplaa ja jeniä) kauppavaihdossa ja rahaliikenteessä, vaihtoehtona sitä edelleen hallitsevalle dollarille.

Ø  Yhteistyöpyrkimysten voimistaminen Kiinan tukeman Uuden Silkkitien suhteen, ja Euraasian Talousliiton (EAEU) kanssa “tarkoituksena  laajentaa euraasialaista yhteistyötä tulevaisuudessa”.

Tavoite ei ole liity ainoastaan talouteen, mitä todistaa “Yhteinen julistus maailman strategisen vakauden vahvistamisesta”, joka allekirjoitettiin kokouksen lopuksi. Venäjä ja Kiina ovat “samalla tai hyvin samanlaisella kannalla”, tosiasiassa  Yhdysvaltojen/Naton kannan vastaisella, mitä tulee Syyriaan, Iraniin, Venezuelaan ja Pohjois-Koreaan.  

Ne antavat varoituksen: Yhdysvaltain vetäytyminen lyhyen ja keskipitkän matkan ydinohjukset kieltävästä INF-sopimuksesta (tavoitteena keskipitkän matkan ydinohjuksien sijoittaminen Venäjän ja Kiinan ympärille) voi kasvattaa asevarustelua ja lisätä ydinkonfliktin mahdollisuutta. Ne tuomitsevat Yhdysvaltain kieltäytymisen hyväksymästä ydinkokeiden täydellistä kieltämistä.

Ne myös pitävät “vastuuttomana” sitä, että tietyt valtiot, vaikkakin ovat allekirjoittaneet ydinsulkusopimuksen, harjoittelevat “yhteisiä ydinoperaatioita”, ja vaativat “kaikkien rajojensa ulkopuolella lähetettyjen ydinaseiden palauttamista omille alueilleen”.

Tämä vaatimus koskee suoraan Italiaa ja muita Euroopan maita, joihin Yhdysvallat on ydinsulkusopimuksen vastaisesti sijoittanut ydinaseita, joita isäntämaat voivat käyttää Yhdysvaltain komennon alaisina: B61- ydinpommeja, jotka 2020 korvataan vielä vaarallisemmilla B61-12-pommeilla.

Tärkeimmät tiedotusvälineet eivät ole sanoneet mitään tästä, vaan keskittyivät 5. kesäkuuta kuvailemaan presidentin vaimon Melania Trumpin D-Day-seremonioissa käyttämiä upeita pukuja.

Tääntäjä: T. A.

Source
Il Manifesto (Italy)/Réseau Voltaire

«DICHIARAZIONE DI FIRENZE»

Per la creazione di un fronte internazionale NATO EXIT in tutti i paesi europei della NATO

DANSK DEUTSCH ENGLISH ESPAÑOL  FRANÇAIS ITALIANO  NEDERLANDS
PORTUGUÊS ROMÎNA SLOVENSKÝ SVENSKA TÜRKÇE РУССКИЙ СРПСКИ  

SUOMI -- Manlio Dinucci -- « SODANKÄYNNIN TAITO» Bilderberg-ryhmän pitkät lonkerot

 

« SODANKÄYNNIN TAITO»

Bilderberg-ryhmän pitkät lonkerot

 Manlio Dinucci

DANSK  DEUTSCH  ENGLISH  ESPAÑOL  FRANÇAIS  ITALIANO NEDERLANDS 
NORSK  PORTUGUÊS  SUOMI TÜRKÇE

Muutaman viime vuoden aikana Bilderberg-ryhmästä on kirjoitettu paljon naurettavia kertomuksia. Kuitenkin dokumenttien perusteella on mahdollista muodostaa siitä luotettava näkemys. Lukuisat tutkijat ovat tutkineet sitä. Se ei ole mikään maailmanhallitus vaan vaikutusvaltainen verkosto, jonka CIA ja M16 ovat muodostaneet Natoa tukemaan.

VOLTAIRE NETWORK | ROOMA (ITALIA) | 4. KESÄKUUTA 2019

 

Henry Kissinger ja Mike Pompeo saapumassa Montreux Palaceen
67. vuosittaiseen Bilderberg-ryhmän kokoukseen

Kolme italialaista kutsuttiin tämänvuotiseen Bilderberg-ryhmän kokoukseen, joka pidettiin Montreuxissa, Sveitsissä 30.5.-2.6. Lili Gruberin, La7-TV-kanavan juontajan lisäksi, joka tätä nykyä on Bilderberg-ryhmän vakituinen jäsen, kutsuttiin toinen journalisti – tämä oli Stefano Feltri, Fatto Quotidianon apulaisjohtaja (johtaja on Marco Travaglio). “Kolmas mies”, jonka Bilderberg valitsi, oli Matteo Renzi, Partito Democraticon senaattori, ja neuvoston entinen puheenjohtaja.

Bilderberg-ryhmä, joka muodollisesti perustettiin 1954 tiettyjen Yhdysvaltain ja Euroopan “merkittävien kansalaisten” aloitteesta, mutta sen loivat todellisuudessa CIA ja Ison-Britannian salainen palvelu M16 tukeakseen Natoa Neuvostoliittoa vastaan (1). Kylmän sodan jälkeen se jatkoi samassa roolissa tukeakseen Yhdysvaltain ja Naton strategiaa.

Näiden vuosittaisten kokousten osanottajat ovat melkein pelkästään Länsi_Euroopan ja Pohjois-Amerikan kansalaisia.Heitä on noin 130 edustamassa politiikkaa, taloutta, asevoimia, tärkeimpiä tiedotusvälineitä ja tiedustelupalveluja, ja jotka muodollisesti osallistuvat yksityishenkilöinä. He kokoontuvat suljettujen ovien takana loistohotelleissa, joka vuosi eri maassa, ja heitä suojelevat ankaran sotilaalliset turvajärjestelmät. Journalisteja  ja tarkkailijoita ei päästetä sisään, eikä mitään kommunikeaa julkaista koskaan. Osanottajien pitää vannoa vaikenevansa – he eivät saa edes paljastaa niiden puhujien henkilöllisyyttä, jotka ovat voineet antaa heille tietoja (totaalisesti välittämättä julistamastaan “avoimuudesta”). Tiedämme ainoastaan, että tänä vuonna he puhuivat enimmäkseen Venäjästä ja Kiinasta, alueellisista asennuksista, stabiilista strategisesta järjestelmästä, ja kapitalismin tulevaisuudesta.

Tämän vuoden tärkeimmät mukanaolijat, kuten tavallista, olivat Yhdysvalloista; Henry Kissinger, “historiallinen henkilö” ryhmässä pankkiiri David Rockefellerin kanssa (Bilderbergin ja Trilateraalisen komission perustaja, joka kuoli 2017); Mike Pompeo, CIA:n entinen johtaja ja nykyinen ulkoministeri; kenraali David Petraeus, CIA:n entinen johtaja (3); Jared Kushner, presidentti Trumpin Lähi-Idän neuvonantaja (ja vävy), ja Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun läheinen ystävä. Edelleen Jens Stoltenberg, Naton pääsihteeri, jolle myönnettiin toinen mandaatti hänen Yhdysvalloille suorittamistaan palveluksista.

Neljän päivän ajan salaisissa, monihenkisissä ja kahdenkeskisissä kokouksissa, nämä edustajat muiden tunnettujen tai tuntemattomien lännen valtaapitävien maiden henkilöiden kanssa, vahvistivat ja laajensivat kontaktiverkostoa, joka tekee heille mahdolliseksi vaikuttaa hallitusten politiikkaan ja yleisen mielipiteen suuntaamiseen.

Tulokset ovat nähtävissä.     Il Fatto Quotidianossa Stefano Feltri puolustaa kiivaasti Bilderberg-ryhmää, selittäen näiden kokousten salaisena pitämistä sillä, että “pyritään luomaan rehellistä ja avointa kekustelua, joka niumenomaan on “ei-institutionaalista”, ja hyökkää “monia salaliittoteoreetikkoja” vastaan, jotka levittävät “legendoja” Bilderberg-ryhmästä ja Trilateraalisesta komissiosta (4).

Hän kuitenkin jättää mainitsematta sen tosiasian, että näiden lukuisien “salaliittoteoreetikkojen” joukossa oli tuomari Ferdinando Imposimato, Cassationin korkeimman oikeuden kunniapuheenjohtaja (hän kuoli 2018), joka kuvasi aloittamiensa tutkimusten tuloksia seuraavasti: “Bilderberg-ryhmä on osittain vastuussa jännitysstrategiasta ja siten myös verilöylyistä” - Piazza Fontanan verilöylystä alkaen, joissa Bilderberg-ryhmä työskenteli CIA:n sekä Italian     tiedustelupalveluiden kanssa, Gladion ja uusfasististen ryhmien kanssa, P2 loosin ja USA:n vapaamuurarien loosien kanssa Naton tukikohdissa (5).

Myös Matteo Renzi on nyt päässyt tähän arvovaltaiseen klubiin. Jos ei oteta huomioon sitä mahdollisuutta, että hänet on saatettu kutsua analyysikykyjensä takia, meille jää hypoteesi, että nämä valtaa omaavat miehet ja naiset suunnittelevat salaa jotakin muuta poliittista operaatiota Italiaan.

Luettavaa: The Bilderberg Group – the « élite » of World Power, kirj. Italialainen sosiologi ja taloustieteilijä Domenico Moro (käännös Marie-Ange Patrizio) Editions Delga, Pariisi 2015 (19e). Lue myös “Presentation au lecteur francais”, kirj. Bernard Genet (Comaguerin juontaja).

Olemme kopioineet vuoden 2019 Bilderberg-ryhmän kokouksen virallisen osanottajaluettelon, mutta omalla määritelmällämme heidän tehtävistään: « Liste des participants à la reunion 2019 du Groupe de Bilderberg »

Odottamattomien poliittisten tapahtumien valmistelu on yksi Bilderberg-ryhmän ominaisuuksista. Niinpä vuonna 2014 ryhmä kutsui Emmanuel Macronin, joka ilmoitti välirikostaan Francois Hollanden kanssa. Ja vuonna 2016 taas Le Havren pormestarin Edouard Philippen, joka ilmoitti tukevansa Emmanuel Macronia. Näistä kahdesta miehestä tuli Ranskan presidentti ja pääministeri.

Manlio Dinucci

Traduction Tuula

Source
Il Manifesto (Italie)

[1] « Ce que vous ignorez sur le Groupe de Bilderberg », by Thierry Meyssan, Komsomolskaïa Pravda (Venäjä), Voltaire Network, 9.4. 2011.

EN -- https://www.voltairenet.org/article169651.html

[2]  Ei ole virallisella listalla. Hänen osanottonsa paljasti L’echo: « Mike Pompeo est à la reunion du groupe Bilderberg », Nicolas Keszel, L’echo, 1.6.2019.

[3]  CIA:n johtajana David Petraeus suunnitteli Daeshin aseistuksen operaatiolla “Operation Timber Sycamore” Hän jatkaa tällä linjalla KKR:n johtajana (the Global Institute of Investment Funds), jonka johdossa on Henry Kravis,  Bilderbergin keskeisiä jäseniä – ja jossa hänen vaimonsa kuuluu hallintoon.  Hän on myös Emmanuel Macronin päärahoittaja. « Des milliards de dollars d’armes contre la Syrie », Thierry Meyssan, Voltaire Network, 18.7. 2017.

EN -- https://www.voltairenet.org/article197144.html

[4] “Sì, il gruppo Bilderberg mi ha invitato alla sua riunione. Vi spiego perche mi interessa partecipare”, Stefano Feltri, 28 Maggio 2019 ; « Stefano Feltri al Bilderberg, per me e un errore e le spiego perche », Angelo Cannatà, 1 Giugno 2019 ; « Dentro il Bilderberg : ecco di cosa si discute davvero », Stefano Feltri, 4 Giugno 2019, Il Fatto Quotidiano.

[5] « Terrorisme : le juge Imposimato accuse le Bilderberg »,Voltaire Network, 30.1. 2013.

EN -- https://www.voltairenet.org/article177340.html

BILDERBERG MEETING 2019

Montreux, 30 May – 2 June 2019

BOARD

Castries, Henri de (FRA), Chairman, Steering Committee; Chairman, Institut Montaigne
Kravis, Marie-Josée (USA), President, American Friends of Bilderberg Inc.; Senior Fellow, Hudson Institute
Halberstadt, Victor (NLD), Chairman Foundation Bilderberg Meetings; Professor of Economics, Leiden University
Achleitner, Paul M. (DEU), Treasurer Foundation Bilderberg Meetings; Chairman Supervisory Board, Deutsche Bank AG

PARTICIPANTS

Abrams, Stacey (USA), Founder and Chair, Fair Fight
Adonis, Andrew (GBR), Member, House of Lords
Albers, Isabel (BEL), Editorial Director, De Tijd / L’Echo
Altman, Roger C. (USA), Founder and Senior Chairman, Evercore
Arbour, Louise (CAN), Senior Counsel, Borden Ladner Gervais LLP
Arrimadas, Inés (ESP), Party Leader, Ciudadanos
Azoulay, Audrey (INT), Director-General, UNESCO
Baker, James H. (USA), Director, Office of Net Assessment, Office of the Secretary of Defense
Balta, Evren (TUR), Associate Professor of Political Science, Özyegin University
Barbizet, Patricia (FRA), Chairwoman and CEO, Temaris & Associés
Barbot, Estela (PRT), Member of the Board and Audit Committee, REN (Redes Energéticas Nacionais)
Barroso, José Manuel (PRT), Chairman, Goldman Sachs International; Former President, European Commission
Barton, Dominic (CAN), Senior Partner and former Global Managing Partner, McKinsey & Company
Beaune, Clément (FRA), Adviser Europe and G20, Office of the President of the Republic of France
Boos, Hans-Christian (DEU), CEO and Founder, Arago GmbH
Bostrom, Nick (UK), Director, Future of Humanity Institute, Oxford University
Botín, Ana P. (ESP), Group Executive Chair, Banco Santander
Brandtzæg, Svein Richard (NOR), Chairman, Norwegian University of Science and Technology
Brende, Børge (NOR), President, World Economic Forum
Buberl, Thomas (FRA), CEO, AXA
Buitenweg, Kathalijne (NLD), MP, Green Party
Caine, Patrice (FRA), Chairman and CEO, Thales Group
Carney, Mark J. (GBR), Governor, Bank of England
Casado, Pablo (ESP), President, Partido Popular
Ceviköz, Ahmet Ünal (TUR), MP, Republican People’s Party (CHP)
Champagne, François Philippe (CAN), Minister of Infrastructure and Communities
Cohen, Jared (USA), Founder and CEO, Jigsaw, Alphabet Inc.
Croiset van Uchelen, Arnold (NLD), Partner, Allen & Overy LLP
Daniels, Matthew (USA), New space and technology projects, Office of the Secretary of Defense
Davignon, Etienne (BEL), Minister of State
Demiralp, Selva (TUR), Professor of Economics, Koç University
Donohoe, Paschal (IRL), Minister for Finance, Public Expenditure and Reform
Döpfner, Mathias (DEU), Chairman and CEO, Axel Springer SE
Ellis, James O. (USA), Chairman, Users’ Advisory Group, National Space Council
Feltri, Stefano (ITA), Deputy Editor-in-Chief, Il Fatto Quotidiano

Ferguson, Niall (USA), Milbank Family Senior Fellow, Hoover Institution, Stanford University
Findsen, Lars (DNK), Director, Danish Defence Intelligence Service
Fleming, Jeremy (GBR), Director, British Government Communications Headquarters
Garton Ash, Timothy (GBR), Professor of European Studies, Oxford University
Gnodde, Richard J. (IRL), CEO, Goldman Sachs International
Godement, François (FRA), Senior Adviser for Asia, Institut Montaigne
Grant, Adam M. (USA), Saul P. Steinberg Professor of Management, The Wharton School, University of Pennsylvania
Gruber, Lilli (ITA), Editor-in-Chief and Anchor «Otto e mezzo», La7 TV
Hanappi-Egger, Edeltraud (AUT), Rector, Vienna University of Economics and Business
Hedegaard, Connie (DNK), Chair, KR Foundation; Former European Commissioner
Henry, Mary Kay (USA), International President, Service Employees International Union
Hirayama, Martina (CHE), State Secretary for Education, Research and Innovation
Hobson, Mellody (USA), President, Ariel Investments LLC
Hoffman, Reid (USA), Co-Founder, LinkedIn; Partner, Greylock Partners
Hoffmann, André (CHE), Vice-Chairman, Roche Holding Ltd.
Jordan, Jr., Vernon E. (USA), Senior Managing Director, Lazard Frères & Co. LLC
Jost, Sonja (DEU), CEO, DexLeChem
Kaag, Sigrid (NLD), Minister for Foreign Trade and Development Cooperation
Karp, Alex (USA), CEO, Palantir Technologies
Kerameus, Niki K. (GRC), MP; Partner, Kerameus & Partners
Kissinger, Henry A. (USA), Chairman, Kissinger Associates Inc.
Koç, Ömer (TUR), Chairman, Koç Holding A.S.
Kotkin, Stephen (USA), Professor in History and International Affairs, Princeton University
Kramp-Karrenbauer, Annegret (DEU), Leader, CDU
Krastev, Ivan (BUL), Chairman, Centre for Liberal Strategies
Kravis, Henry R. (USA), Co-Chairman and Co-CEO, Kohlberg Kravis Roberts & Co.
Kristersson, Ulf (SWE), Leader of the Moderate Party
Kudelski, André (CHE), Chairman and CEO, Kudelski Group
Kushner, Jared (USA), Senior Advisor to the President, The White House
Le Maire, Bruno (FRA), Minister of Finance
Leyen, Ursula von der (DEU), Federal Minister of Defence
Leysen, Thomas (BEL), Chairman, KBC Group and Umicore
Liikanen, Erkki (FIN), Chairman, IFRS Trustees; Helsinki Graduate School of Economics
Lund, Helge (GBR), Chairman, BP plc; Chairman, Novo Nordisk AS
Maurer, Ueli (CHE), President of the Swiss Federation and Federal Councillor of Finance
Mazur, Sara (SWE), Director, Investor AB
McArdle, Megan (USA), Columnist, The Washington Post
McCaskill, Claire (USA), Former Senator; Analyst, NBC News
Medina, Fernando (PRT), Mayor of Lisbon
Micklethwait, John (USA), Editor-in-Chief, Bloomberg LP
Minton Beddoes, Zanny (GBR), Editor-in-Chief, The Economist
Monzón, Javier (ESP), Chairman, PRISA
Mundie, Craig J. (USA), President, Mundie & Associates
Nadella, Satya (USA), CEO, Microsoft
Netherlands, His Majesty the King of the (NLD)
Nora, Dominique (FRA), Managing Editor, L’Obs
O’Leary, Michael (IRL), CEO, Ryanair D.A.C.
Pagoulatos, George (GRC), Vice-President of ELIAMEP, Professor; Athens University of Economics
Papalexopoulos, Dimitri (GRC), CEO, TITAN Cement Company S.A.
Petraeus, David H. (USA), Chairman, KKR Global Institute
Pienkowska, Jolanta (POL), Anchor woman, journalist
Pottinger, Matthew (USA), Senior Director, National Security Council
Pouyanné, Patrick (FRA), Chairman and CEO, Total S.A.
Ratas, Jüri (EST), Prime Minister
Renzi, Matteo (ITA), Former Prime Minister; Senator, Senate of the Italian Republic